Alkuun
lakitekstipläjäys:
Omavalvonta = elintarvikealan toimijan
(elintarvikealan yrittäjän) oma järjestelmä, jolla toimija pyrkii varmistamaan,
että elintarvike, alkutuotantopaikka ja elintarvikehuoneisto sekä siellä
harjoitettava toiminta täyttävät niille elintarvikemääräyksissä asetetut
vaatimukset (Elintarvikelaki 23/2006)
Ja
sitten tavallisen tallaajan tasolle…
Omavalvonta
on siis yrityksen omaa toimintaa, jonka avulla varmistetaan, että yrityksen
valmistamat, varastoimat tai myymät elintarvikkeet ovat kuluttajille
turvallisia. Omavalvonta on lakisääteistä ja vuodesta 1995 lähtien sitä on
pitänyt harjoittaa kaikissa elintarvikkeita käsittelevissä yrityksissä.
Omavalvonta
käsittää riskien arvioinnin, suunnitelman laatimisen, sen toteuttamisen ja
ylläpidon. Omavalvontasuunnitelmassa käydään läpi koko elintarvikkeen elinkaari
eli olosuhteet ja käsittelyvaiheet, joita tuote kohtaa ennen kuluttajalle
päätymistä. Näitä ovat esimerkiksi valmistus, pakkaaminen sekä varastointi.
Suunnitelmassa kerrotaan, kuinka asiat hoidetaan omassa yrityksessä ja se on
aina yrityskohtainen. Se siis kuvaa paikan toimintaa ja sitä on noudatettava ja
toteutumisesta on pidettävä kirjaa. Lisäksi yrityksen tulee selvittää oman
toimintansa elintarviketurvallisuutta vaarantavat tekijät ja kirjata
suunnitelmaan, miten näitä ehkäistään. Tässä voi auttaa HACCP-järjestelmä,
jonka avulla valitaan terveysriskin kannalta kriittiset hallintapisteet.
Omavalvonnan
tavoitteena on etsiä ja minimoida toiminnan elintarvikehygieeniset ja
terveydelliset riskit. Sen avulla tarkkaillaan hygieniaa ja puhtaanapitoa,
minkä kautta varmistetaan keittiön sekä ruuan puhtaus ja saavutetaan
asiakastyytyväisyyttä sekä hyvää mainetta. Omavalvonnasta on myös muita useita
hyötyjä: yrityksen hävikki vähenee, toiminnan tuloksellisuus sekä
järjestelmällisyys lisääntyy ja henkilökunnan motivaatio ja osaaminen kasvaa.
Lisäksi asiakkaiden sekä viranomaisten luottamus ja tyytyväisyys kasvaa, mikä
vähentää viranomaisvalvonnan tarvetta ja siitä aiheutuvia kustannuksia.
Omavalvontasuunnitelman
tulee olla kirjallinen dokumentti, joka hyväksytetään kunnan
elintarvikeviranomaisella yleensä samalla, kun tehdään ilmoitus
elintarvikehuoneistosta. Suunnitelmaa säilytetään toimipaikassa, jotta
työntekijät voivat tutustua ohjeisiin ja jotta heillä on yhtenevä käsitys
toimintatavoista. Lisäksi se tulee olla valvontaviranomaisten nähtävillä
tarkastuskäyntien yhteydessä. Käynneillä arvioidaan suunnitelman riittävyyttä
sekä sen noudattamista käytännössä. Suunnitelmaa tulee siis päivittää ja pitää
ajan tasalla, ei unohtaa kaapin pohjalle pölyttymään! Yleisesti aineiston
laajuus riippuu toiminnan ja tuotteiden monipuolisuudesta ja niiden riskeistä.
Yrityksessä
on oltava vastuuhenkilö (huom! esim. se mahtava esimies), joka valvoo omavalvonnan
toteutumista käytännön tasolla jokapäiväisessä työskentelyssä. Hän kehittää ja
ylläpitää suunnitelmaa huolehtimalla kirjausten teosta ja arvioimalla koko
järjestelmän toimivuutta. Lisäksi hän perehdyttää uudet työntekijät ja sijaiset
omavalvontaan.
Mitä
siitä omavalvontasuunnitelmasta pitäisi sitten oikeasti löytyä?
- - No ainakin nämä!
1.
Toiminnan kuvaus
2.
Hankinta ja vastaanotto
3.
Varastointi
4.
Valmistus
5.
Tarjoilu
6.
Jäähdytys ja uudelleen
kuumennus
7.
Pakkaaminen
8.
Kuljetukset
9.
Henkilökunnan hygienia
10.
Siivous ja kunnossapito
11.
Näytteenottosuunnitelma
12.
Tuhoeläintorjunta
13.
Jätehuolto
14.
Talousvesi
15.
Asiakasvalitukset ja
ruokamyrkytysepäily
16.
Jäljitettävyys ja takaisinveto
Lisäksi
tarvittaessa toiminnan mukaan:
Myymälä
17.
Lihan, kalan, juuston ja kasviksien
käsittely
18.
Palvelutiski
19.
Kahvipiste
20.
Jätehuolto ja tilastointivelvoite
Leipomo
21.
Raaka- ja lisäaineet sekä reseptit
22.
Valmistus
23. Paistaminen
24.
Pakastaminen
25.
Konsulenttitoiminta ja myynti
26.
Pakkausmerkinnät
Älä
unohda anniskelun omavalvontaa!
Omavalvontaa
tulee suorittaa ravintolassa myös anniskelun osalta. Tämä ei ole vielä
lakisääteistä, mutta erittäin suositeltavaa. Anniskelun kohdalla omavalvonnalla
pyritään kartoittamaan riskit sekä uhkatekijät ja ehkäisemään näitä.
Erityishuomiota kiinnitetään alkoholirikkomusten, kuten alaikäiselle tarjoilun
ja päihtyneiden asiakkaiden aiheuttamien ongelmien ehkäisyyn. Tavoitteena on
siis rikkeetön anniskelu. Omavalvonnalla parannetaan toiminnan laatua, lisätään
asiakkaiden turvallisuutta ja viihtyvyyttä sekä ennen kaikkea ennakoidaan ja
ehkäistään ongelmatilanteita. Työntekijät tulee perehdyttää anniskelun
omavalvontaan ja paikalla tulee olla aina vastaava hoitaja, joka huolehtii
alkoholilain säännösten noudattamisesta. Toiminnasta tulee pitää myös
päiväkirjaa, johon kirjataan kaikki poikkeukselliset tapahtumat.
Hymyt
oivallisesti korviin joka osa-alueella ☺
Ravintolan
omavalvontaa valvotaan nykyisin muun muassa Eviran koordinoimilla
Oiva-tarkastuksilla. Kyseessä on yllättäen yritykseen tehtävä tarkastus (aina
yhtä mukavaa), jossa arvioidaan paikan elintarviketurvallisuutta.Tarkastukset
ovat valvontasuunnitelmien mukaisia ja ne toteuttaa kuntien
valvontaviranomaiset.
Oiva-tarkastuksessa
arvioidaan muun muassa elintarvikkeiden lämpötilahallintaa, hygieniakäytäntöjä
sekä henkilökunnan toimintatapoja. Asiakaspalvelua tai tuotteiden makua ei sen
sijaan arvioida.
Tarkastuksesta saa Oiva-raportin, jossa tarkastuskohdat arvioidaan hymiöin. Hymiöitä on neljä eri tasoista: oivallinen, hyvä, korjattava ja huono. Tulos määräytyy huonoimman arvosanan perusteella, sillä elintarviketurvallisuus voi heikentyä jo yhdestä epäkohdasta. Jos yritys saa arvosanakseen korjattavan tai huonon, tehdään aina uusi tarkastuskäynti. Ensimmäinen arvosana on voimassa kunnes tarkastaja toteaa epäkohdan korjatuksi määräajassa. Tulokset julkaistaan elintarvikevalvonnan tarkastustietojen julkaisujärjestelmässä internetissä. Lisäksi yrityksen tulee asettaa tulostettu Oiva-raportti toimipaikkaan asiakkaiden nähtäville.
Oivan
tavoitteena on yhdenmukaistaa tarkastuksia ympäri Suomen kriteerien ollessa
samat. Lisäksi pyritään tuomaan tietoutta asiakkaille yritysten hygieniatasosta
ja toiminnasta. Hyöty on molemmin puoleinen, sillä samalla yrityksille avautuu
mahdollisuus kertoa toiminnastaan kuluttajille. Oiva-tarkastukset lisäävät myös
valvonnan tunnettavuutta sekä vaikuttavuutta ja ne kannustavat yrityksiä huolehtimaan
hygieniasta sekä tuotteiden turvallisuudesta.
Emma Itäranta
Lähteet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti